Vasta lasten lennettyä pesästä kirjan päähenkilö ehtii pysähtyä miettimään jo elettyä elämäänsä. Hän sukeltaa sekä omaan että lastensa lapsuuteen ja pohtii suhdettaan vanhemmuuteen ja naisena olemiseen. Paikoin armoton matka itseen pitää sisällään paitsi ylisukupolvisia traumoja, syömishäiriöitä ja riittämättömyyttä myös ylitsevuotavaa rakkautta.

”Tässä puhuu nainen, joka 50-vuotiaana uskalsi ensimmäistä kertaa veteen. Pinnan alle.”